Maarit Sihvonen, olympia-altaasta MM -avantoon!
”Makkosen setä opetatko minulle looria?” Tästä alkoi uintiurani vuonna 1967 Oulun Lohissa Raatin uimahallilla Oulussa ja jatkui aina vuoteen 1985. Lempinimeni Loori juontaa alkunsa siitä, etten osannut uida klooriuintia eli vapaauintia hengityksen kanssa. Näiden lempinimien käyttö uintiryhmässämme oli arkipäivää Mörri, Kalle, Nitti, Pämyli, Laritsu, Artsi, Alli jne. Uintiryhmämme oli tiivis ja vietimme paljon aikaa yhdessä myös vapaa-ajalla. Lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisen elämä pyöri uintiharrastukseni parissa.
Uinti ja vesi elementtinä on ollut tuomassa iloa elämääni jo 44-vuoden ajan. Aktiiviurani aikana harjoitteluun kuuluivat lisäksi lenkkeily, kuntosali, erilaiset pallopelit sekä hiihto. Lisäksi pyöräily oli arkipäivää. Matkaa uimahallille oli 20 km edestakaisin ja kesäisin kuljettiin 2x päivässä eli 40 km pyörällä ajoa. Hyvä fyysinen pohjakunto luotiin monipuolisella harjoittelulla ja liikunnalla, joilla on ollut suuri merkitys omaan terveyteeni ja hyvinvointiin. Liikunta on minulle elämäntapa ja ilman sitä kehoni ei toimi.
Siniviittakisoista olympialaisiin
Uintiurallani saavutin lukuisia Siniviittamestaruuksia, 27 nuorten Suomen mestaruutta, 54 aikuisten Suomen mestaruutta. Mastersien Suomen mestaruuksia on uralleni tullut 22, joista viimeisin 3000 m avovesiuinnista 2011. Yhteensä Suomen mestaruuksia on 103. Ihan kunnioitettava määrä.
Edustin Suomea lukuisissa uintimaaotteluissa 1975–1985. Kansainvälisesti saavutukseni tulivat nuorten ja aikuisten Pohjoismaiden mestaruuskisoissa; nuorissa hopeaa ja aikuisissa kolme kultaa. Kokemuksia huippujen vauhdista sain osallistumalla Euroopan mestaruuskisoihin (halli 4. ja 17.) sekä tietenkin Olympialaiset Los Angeles 1984.
Olympiakisat Los Angelesissa oli uintiurani huippukohta. Kisat olivat hieno kokemus ja sijoitukseni 200 m sekauinnissa yhdeksäs (9.) sekä B-finaalin voitto. Oli mahtava tunne nousta finaalin jälkeen altaasta. 15 000 katsojaa kannustivat aplodien kera suomalaista voittoa. Muutkin sijoitukset olivat hyviä 17. ja 19. Pitkään aikaan ei suomalainen uimari ollut menestynyt olympia-altaassa. Urani huippu-urheilijana saikin hienon päätöksen. Samoin Suomen uinti sai ponnahduslaudan menestykseen. Olen ylpeä kaikista saavutuksistani ja arvostan sitä työtä mitä uinnin parissa olen tehnyt.
Talviuinnin Sm-ja mm-kisat
Ensimmäinen kosketus talviuinnin maailmaan oli Muoniossa Jerisjärvellä. Valmennettavani ja myöhemmin valmentajakollegani Aki Sirkka osallistui talviuinnin maailmanmestaruuskisoihin 2004 ja olimme perheeni kanssa kannustamassa Akia maailmanmestaruuteen. Pakkasta oli -30 astetta ja todella kylmä. Kyllä suomalaiset ovat ihailtavan rohkeita.
Samassa tapahtumassa Muoniossa tapasin Yrjö-Koskisen perheen ja otin vastaan haasteen osallistua vuoden 2005 Oulussa pidettäviin talviuinnin Suomen mestaruuskisoihin. Olen aina ollut ns lämpimän veden uimari ja kylmä on ollut minulle kauhistus. Ajattelin, että mitähän tulihan luvattua ja lyötyä vielä ”kättä päälle”.
Oma ensikosketus talviuintiim tapahtui Vuokatin urheiluopistolla tammikuussa 2005 ja vesi oli hyytävän kylmää. Mutta siitäpä olikin hyvä jatkaa pulahtelua Tuiran avannossa kohti Oulun Sm-kisoja. Kehoni ja mieleni valmistuivat tulevaan kisaan fyysisesti ja henkisesti. Avantoon pulahtamisen jälkeen iholla kihelmöi ja verenkierto vilkastui. Hyvä olo oli tosi asia sekä keholle että mielelle.
Sm-kisat Oulussa oli itselleni haasteellinen ja mukava kokemus. Haasteelliseksi ja osittain pelottavaksi sen teki se, ettei tiennyt miten jaksaa uida 25 m kylmässä vedessä. Hyvinhän se ensimmäinen Sm-kisa meni ja kultaa saatiin Oulun Talviuimareille. Ja jatkoa seurasi.
Oulun vuoden 2006 talviuinnin maailmanmestaruuskisat oli upea kokemus. Kylmää kyytiä, koska uidaan sekä alku- että loppukilpailut. Finaali oli upea ja jännitin tosi paljon. Ensimmäinen talviuinnin maailmanmestaruus oli tosi asia. Yleisö kannusti ja maalissa olin onnellinen itsensä voittanut voittaja.
Nyt takanani on kuusi vuotta talviuinnin parissa. Koukussa ollaan. Suomen mestaruuksia on kertynyt yhdeksän (9) ja neljä (4) maailmanmestaruutta. Vesi tuntuu edelleen kylmältä, mutta se hyvän olon tunne sekä virkeys pulahduksen tai kisan jälkeen on mahtava. Talviuinnin Sm- ja Mm-kisoihin osallistuminen on edelleen tosi jännittävää ja sykettä kiihdyttävää. Vuoden 2012 Jurmalan mm-kisat lähestyvät. Kisatapahtumat ovat kivoja sekä ennen kaikkea ihmiset talviuinnin parissa ovat ihania, joten liikun hyvässä ja miellyttävässä seurassa.
Maarit Sihvonen
